Esittelynäyttelyssä

Ukon syksy on kulunut arkiaskareissa, joten blogissakin on ollut hiljaista. Nyt kuitenkin tapahtui. Viime viikonloppuna olimme Pieksämäellä Itä-Suomen Rotukissayhdistyksen järjestämässä esittelynäyttelyssä. Näyttelyyn ilmoittautuminen meni aika viime tippaan kun olin siinä uskossa, ettei näillä kulmilla ole mitään aktiviteettiä pitkään aikaan. Onneksi työpaikkalla sattui olemaan muitakin kissa-aktiiveja, joten tieto saavutti Ukonkin.


Pikainen silmäys täpläturkkiin kuitenkin paljasti totuuden eli kissarukka oli syötetty aavistuksen pulskaan kuntoon. Harkitsin jo kotiin jäämistä, mutta 'Mummin' kannustavien kommenttien myötä ilmoitin Ukon mukaan. Tavoitteenamme oli lähteä hakemaan siedätyshoitoa helmikuista Jyväskylän näyttelyä silmälläpitäen.


Kiva määrä eri rotuisia kisuja oli tullut paikalle ja olihan siellä 'Mummin' ihanat pikku bengalit. Voi kuinka ne olivatkaan söpöisiä. Olimme Ukon kanssa ensikertalaisia esittelynäytttelyssä ja oletin päivän olevan suht rauhallinen, mutta aika väärässä olin. Ukon häkillä kävi tasaiseen tahtiin katselijoita ja kyselijöitä ja yritin heille parhaani mukaan vastailla. Kovasti kuulimme ihastuneita kommentteja. Ukkoa stressasi alkuun hälinä ja hermostuksissaan herra yritti tuhota näyttelyverhojaan joihin olin joutunut muutaman napin laittamaan. Onneksi olin käyttänyt bengalinpitävää tikkausta niin napit jäivät vielä paikoilleenkin. Rotuesittelyjen aikana Ukko selvästikin kärsi jostain äänestä koska se yritti piiloutua pehmikkeiden alle ja minun käden suojaan ja ihan mihin vaan. Onneksi tilanne rauhoittui ja loppu päivän Ukko jaksoi pötkötellä rauhallisesti häkin takanurkassa. Päivän toisessa rotuesittelyssä käsissä oli jo hieman vapautuneempi katti ja kenties siitä johtuen saimme kotiin viemisiksi hienon pokaalin jossa kaiverrettuna YLEISÖN SUOSIKKIKISSA. Olipa mukava yllätys :)


Harmittavasti kuvasaaliimme on täysin tärähtänyttä ja siten julkaisukevotonta. Lähdenkin tästä ilmoittamaan itseni valokuvauskurssille ja isännän otan mukaan... ;)

Hiirijahti ja lankavahti

Viilenneet ilmat ovat saaneet kissaystävämme viihtymään ulkosalla normaalia enemmän. Päivärutiineihin kuuluu siis heti herättyä ulkoilutuokio. Tänään herralla tuntui olevan vaikeuksia päättää ollako sisällä vai ulkona kun kummallakin puolella ovea piti vain mouruta. No, koska kirjuri oli lievästä flunssasta johtuen täysin vietävissä kuului aamuun neljä (4) ulkoilutuokiota. Ulkoilu ennen kello kuuttaa tuntuu olevan todella jännää kaiketi sen takia kun on vielä hämärää. Liekkö siellä juossut pieniä vihreitä miehiä vai takametsän jänö, mutta Ukon häntä oli jälleen kerran muhkea kuin mikä. Harmi vaan kun kamera ei muistunut mieleen siinä vaiheessa...

Viime viikonloppuna Ukko sai toisen hiirisaaliinsa. Ensimmäisestä löysin vain itse saaliin, mutta tämä toinen kerta tallentui jopa digimuotoon. Talomme ympärillä siis liikkuu varomattomia siimahäntiä. Ukolla on seitsemän metrin flexi kiinnitettynä terassin tolppaan, joten kyllä niillä hiirulaisilla ihan hyvät pakenemismahdollisuudet ovat. Lienee turha mainita, että sisälle tulo kesken jahdin aiheutti melkoisen protestoinnin. Onneksi viesti ymmärrettiin ja niinpä täpläturkki sai viettää vielä pitkän tovin jahdissa. Sen päätyttyä maistuikin pitkät unoset.

Saalis ja saalistaja

Syyskuussa oli vuosittaisen rokotuksen vuoro ja Ukko kävi reippaana kastraattina ottamassa Pure-Vax piiikin nahkaansa. Samaiselle viikolle herra järjesti myös puuhaa itselleen ja mietittävää kirjurille. Ukolla on nykyisin pesäpaikka kodinhoitohuoneen komeron päällä. Eräänä aamuna minulta jäi kissan alusen kulma komeron oven väliin enkä millään viitsinyt vaivautua ottamaan jakkaraa, jotta olisin ylettänyt siirtämään rievun pois. Ukkohan ei ole osoittanut mitään mielenkiintoa kaappien sisältöön tahi ovien aukomiseen, joten en uskonut tilanteesta tulevan harmia. Illalla siellä sitten odotti villalankakerät lattialla levällään ja puoliksi järsitty puikkokotelo. Huoh... Kuinka ollakaan muutama päivä moisen aktiviteetin jälkeen alkoi ripulointi ja olin aivan varma, että suolitukos vähintään tulossa. Annettiin parafiiniöljyä, kevyemmin ruokaa jne. Rokotuspäivänä vointi oli jo lähes normaali joten mysteeriksi jäi oliko lankoja syöty vai ei. Vahingosta viisastuneena pakkailin osan langoista pusseihin ja pahvilaatikkoon. Homma jäi kuitenkin vähän vaiheeseen ja niinpä nokkela bengali huomasi tilaisuutensa tulleen ja seuraavan päivän aikana oli sulloutunut laatikkoon, penkonut pussit muiden tavaroiden seasta, raadellut pussit auki ja paloitellut villalankaa lattialle. Huoh ja huoh... tässä on siis taas saanut pitää kirjaa herran hiekkalaatikkotuotoksista.

En minä niitä lankoja ottanut....

Täällä taas

Ukko on lomaillut ja kirjuri myös. Tosin loma loppui jo kauan aikaa sitten. En vain ole saanut aikaiseksi tarinoida mitään. Tarkoitus oli tarinoida jo juhannuksen jälkeen, mutta kiireet painoivat päälle ja loma myös. Viime kerralla lupasin myös tarinaa Ukon venematkasta, mutta palataan siihen kuitenkin vähän  myöhemmin.

Kesä oli Ukon mieleen. Sai ulkoilla paljon, jahdata pörriäsiä, pääsi mökkeilemään, sai nukkua kirjurin kainalossa...vaikka vallan mitä kivaa.

Eräänä päivänä autotalliin lennähti pikkulintu joka ohjausyrityksistämme huolimatta ei löytänyt tietään luontoon vaan jäi pörräämään varastohuoneeseen ja piiloutui sinne niin ettei sitä edes löydetty. Ukko ohjattiin hommiin etsimään piiloutuja ja eipä mennyt kauaakaan kun lintu pyrähti esiin romujen takaa ja pienen painostuksen alla löytyi se uloskäyntikin viimein.

Kesän helteet olivat ajoittain tukalia Ukollekin. Kesämökillä ei ollutkaan mukavaa viilennyskonetta, joten Ukko kellotteli yhden päivän täysin sisätiloissa, lattialla ja paras asento oli selällään käpälät kohti kattoa. Tässä huonolaatuinen kuva malliksi siitä miten kotona voi rentoutua.

Kroohhh, pyyyhhhhh

Vesi ei Ukkoa uimismielessä kiinnostanut vaikka vähän sitä tarjottelin. Ainoastaan ahventa oli kiva vähän jahdata kun se sangossa uiskenteli.

Nyt kun ulkolämpötila on ainakin aamusta jo lähes pakkaslukemissa on aamu-ulkoilu lyhentynyt lähes olemattomiin. Hetken ajan siellä viihdytään, mutta sitten alkaa kovaääninen nau-unta takaisin sisälle. Sisällä sitten juostaan ja ravataan kuin olisi suurempikin hätä. Sohvat, matot ja parketti saavat kyytiä. Siinä ohessa pitää vielä kertoa yölliset kuulumiset ja ääntä ei tässäkään vaiheessa säästellä.

Ukon teollisen muonan varastot ovat päässet hupenemaan, joten taidan tästä siirtyä ostoksille. Ukkohan syö pääasiassa tuoretta lihaa, mutta joskus joutuu tyytymään valmissapuskoihinkin. Itseasiassa pieni diettikään ei olisi pahitteeksi sillä viime näyttelyssä taisi tuomari mainita 'hyvästä keittiöstä'...

Mökkikissa

Synttärit ja näytelmät

Onnea Ukko!

Ukolla oli syntymäpäivä 8.6 ja herran ensimmäinen vuosi on nyt temmelletty. Emme juhlineet merkkipäivää mitenkään erikoisesti vaikka Ukko kyllä puunasikin itseään juhlakuntoon. Herkulliset kanafileet saivat kelvata juhla-ateriaksi. Ukon rauhallisuus on tullut nyt enemmän esille vaikka hepulihetkiäkin toisinaan esiintyy. Valoisat aamut ovat tuoneet mukanaan liian aikaiset heräämiset jotka poikivat äänekkään lystinpidon. Herra on nimittäin keksinyt, että isäntäväen saa sangen tehokkaasti hereille kun työntää pikkuihmisen pottaa pitkin kylpyhuoneen laattalattiaa. Ääni on hyvin herättävä. Onneksi potta on siirrettävissä pois yön ajaksi....jos vaan joku muistaa sen tehdä.

 Puhdasta tulee...

Viime viikonloppuna kokeilimme Fife-näyttelyä ISROK:n Siilinjärven näyttelyssä. Ihanan lähellä ja tosi sujuvasti toimi järjestelyt. Ukkoa tuomaroivat Martti Peltonen ja Charles Spijker. Tuloksena oli molemmilta EX1 CAP ja molemmat pyysivät vielä TP-valintoihin. Siellä vastassa oli upeita kissoja, joten meidän eteneminen tyssäsi. Näyttelyt ovat ihan kivoja, mutta nyt aika kävi kyllä pitkäksi iltapäivällä. Ukko onneksi osasi jo sunnuntaina rentoutua sen verran, että nukkui tai torkkui häkissään. Matkantekoa protestoitiin perinteisin naukumisin...

Kotona on paras olla...

Pian Ukkoa odottaa ensimmäinen venematka, mutta siitä kuulemme ensi kerralla...

Pihalla ja hyllytettynä

Ukko on ollut sangen touhukkaana viime aikoina. Joka päivä ohjelmassa on ainakin ulkoilua. Lähinnä Ukko ulkoilee narun päässä valvovien silmien alla, mutta hieman vaihtelua ulkoiluun saa myös lasten trampoliinilla. Siellä on kiva jahdata pikku ötököitä ilman valjaiden ahdistusta. Onneksi  Ukko ei ole vielä niin tylsistynyt tramppikseen että olisi kiipeillyt verkoa myöten vapauteen. 

Nyt tarkkana....

Kerran on Ukko onnistunut karkaamaan. Kurkkasin herran ulkoilupisteeseen ja huomasin, että narunpää vaan näkyy. Ei valjaita, ei kissaa ja narussa oleva lukkokin aivan ehjä.  Pikainen silmäys pihamaalle ja siellähän herra oli kymmenen metrin päässä maistelemassa herkullista heinää. Risulla leikittämällä karkulainen saatiin napattua sukkelaan talteen. Valjaat olivat ehjät ja ihan normaalisti päällä, mutta tarkempi tutkimus kertoi D-renkaan pettäneen Kesomaista.

Sinisilmä

 

Eilen Ukko sai kunnon hepulin pitkästä aikaa. Rallia pitkin taloa riitti tovi, mutta lopulta ralli sai nolon lopun kun herra säntäsi kiipeilypuunsa pilvilinnaan ja loikkaisi katon rajaan kaapin päälle. Uusi aluevaltaus ja olihan siellä kiva tassutella ja tutkia uusia pölykoiria. Alastulon kanssa vaan olikin vähän hankaluuksia. Varmaankin Ukko olisi, aikansa ihmeteltyään, rohkaistunut hyppäämään, mutta pelastimme hänet ennen lähtöämme ulkohommiin. Saas nähdä oliko tämä satunnainen vierailu hyllylle vai nähdäänkö näitä useamminkin.

 

 

Niin lähellä, mutta niin kaukana

Laiskuus ja kevätkiireet

Nämä ovat vaivanneet kirjuria lähiaikoina eikä Ukko rukan kuulumisia ole raportoitu piiiiiiitkään aikaan.

Pahoittelut lienevät paikoillaan. Ikävä kyllä kuviakaan ei nyt ole tarjota.

Olemme kyllä ulkoilleet päivittäin. Ukko on edelleenkin arka liikkumaan, joten jotta itse ennätttäisin myös tekemään pihahommia on Ukko joutunut tyytymään viiden metrin liekaan. Tämä tuntuu hänelle riittävän eikä protestointia ole juurikaan havaittu. Eilen herra ottikin kunnon spurtin pörriäisen perään ja tietysti lieka nappasi herran menohalut alkuunsa kiinni ja tuloksena auennut pikalukko valjaissa. Joo, taitaa olla edessä joko valjaiden vaihto, kikka kolmosen keksiminen pitämään lukot kiinni tai se paras, mutta kallein ja työläin eli tarhan rakentaminen. Onneksi Ukko ei ole lainkaan kiinnostunut livahtamaan omille teilleen joten napsaisin vaan lukot kiinni ja ulkoilu jatkui. Ulkoilemme siis samaan aikaan, eikä Ukko ole valvomatta lieassa. Tämä huolestuneille tiedoksi.

Sääennusteet näyttävät loppuviikoksi niin kauniita kelejä, että jospa valokuvausintokin iskisi ja saisimme muutamia kuvatuksia herrasta....

Näytelmät ja pihalla

Matkasimme huhtikuun alussa naukukonsertin tuudittamina Riihimäelle TICA-näyttelyyn. Menomatka oli sangen hermoja raastava tuon naukumisen suhteen. Hiljaisen hetken pituus mitattiin valotolpissa ja kahteen ja puoleen tuntiin pisin hiljainen hetki kesti kaksi valotolpan väliä. Ei, emme ajaneet neljääkymppiä...

Itse näyttelyssä Ukko ei oikein pitänyt muista kilpailijoista eikä tuomarihäkistä eikä oikein tuomaripöydästäkään. Tästä voikin jo vähän päätellä, ettei menestystäkään tullut ihan samaan malliin kuin ensimmäisessä näyttelyssämme. Toki silloin oltiin pentusarjassa ja nyt kastraateissa. Oltiin sentään kahden tuomarin mielestä bengalikastraattien kolmansia. Tyttöjen harmiksi ei tullut yhtään ruusuketta kotiinviemisiksi.

Pitää kyllä harkita tuota näyttelytouhua ja sen mielekkyyttä Ukolle. Menomatka sentään taittui hieman hiljemmissä merkeissä...

Kevään tulo on tarjonnut mahdollisuuksia ulkoiluun ja tässä muutamia otoksia lumesta lumessa. Ihan pitää herran sirristellä silmiään kun häikäisee :)

Ainoa sula paikka lumen keskellä?

Kevättä ilmassa?

Vihdoin...

...kuvia! Esitellään nyt ihan kuvien kera mitä täplikäs tähtemme on puuhaillut tässä menneinä viikkoina.

Silloin kun vielä oli pakkasia oli työlistalla pakastimen sulatus ja tokihan tästä riemusta piti Ukonkin päästä osalliseksi. Jännää seurattavaa tuntui olevan  kun vesi ja jää rapsahteli pikkuhiljaa kohti astiaa. Ja mikäpä sen parempi paikka kun sisällä kaapissa...

Jännää...

Pääsiäisen lähestyminen on tuonut mukanaan mukavia höyheniä, multapussin, siemeniä ja yllätysmunien keltaisia muovikuoria joilla voi hetken aikaa jopa leikitelläkin. Tässä on työn alla ohran siemenien kylvö ja tarkkailijalle kiinnostavaa puuhaa. Tätä kirjoitettaessa ovat siemenet jo itäneet ja Ukko päässyt maistelemaan huimaa satoaan. Hyvin maistui :)

Hyvältä näyttää...

Lämmenneet kelit ovat saaneet myös pieneliöt hereille ja erään iltapäivän aktivoinnista vastasi pienen pieni kärpänen. Tämän leikkituokion jälkeen Ukko käy on käynyt tiiviisti seuraamassa olisiko uusia leikkikavereita herännyt talviunilta.

Hieman pöllähtäneenä

Kiireitä

Kiireitä on ollut, ei tosin Ukolla vaan kirjurilla. Tästä johtuen myös kuvamateriaalin saatavuus on perin heikkoa. Onneksi valoa alkaa olla saatavilla joten kirjurin kuvaustaidoilla kuvista saattaa jopa tulla siedettäviä.

Ukko on viettänyt kissanpäiviä. Takana rentouttava viikonloppu kun koko perhe oli kotosalla ja herra sai turvallisin mielin nukkua koko päivän. Jännä kuinka seura ei kelpaa vaikka sitä olisi tarjolla. Heti tänä aamuna kun arkitoimet alkoivat oli Ukkokin kovasti äänessä ja esitteli kiihdytystaitojaan. Illalla sama meno jatkunee...

Lauantaina lämpötila ulkona salli myös täpläturkin ulkoilun. Paikallaan nökötettiin ja tärinä oli vallan mahdotonta. Nenä nuuhki vimmatusti ja mahdoton purina kun koppasin syliin välillä. Ilmeisesti ollaan vaan niin innoissaan. Ukko on myös ymmärtänyt milloin on ulos pääsy tiedossa sillä yleensä tulee puettavaksi maanittelematta kun heiluttaa valjaita eteisessä. Jospa pääsisimme myös liikkellekin kunhan maa sulaa...

Vauvana ja hoitajana

Ukko on päässyt nauttimaan päiväseurasta sillä lapset ovat olleet sairaana ja jompikumpi vanhemmista heitä hoitamassa. Nukkeleikit ovat olleet kovasti tapetilla ja niinpä täpläturkkinen vauvakin on eksynyt leikkiin mukaan. Vauvan makuupussi oli suunnattoman kiinnostava joten sinne sitten köllimään.

Kukkuu...

Hellyttävä piirre löytyi Ukosta kun pienempi tytöistä nukahti kesken satutuokion kainalooni ja Ukko tuli paikalle hätääntyneesti naukuen ja maukuen. Selvästi oli ihmetys, että mikä tytöllä on kun ei yleensä nuku sohvalla. Ukko päätti kömpiä viereen ja aikansa nuuhkittuaan laittoi päänsä tytön käden alle ja jäi siihen köllöttelemään. Meidän pieni hoitsu :)

Olethan kunnossa...?

Kaverikokelas ja lunta

Ukko on saanut uuden leikkikaverin. Kirjurin Ukolle hankkimat huiskat ovat kokeneet kovan kohtalon ja taitavat olla kaikki poikki ja sulattomia. Korvikkeeksi ilmaantui 'kissa'. Tämä, aluksi niin raju, kaveruussuhde tosin on lakastunut jo päivän jälkeen. Kenties uudesta kaverista ei ollut riittävästi vastusta tai kenties turkin väri ei miellyttänyt, mutta hylätty se nyt joka tapauksessa on. Selvästi kaikki kielletty kiinnostaa kuten lasten huovutetut citykanit, jotka metsästetään saaliiksi heti jos ne on unohdettu esille...

Ukko ja kaverikokelas

Toinen uusi tuttavuus on lumi. Harmittavasti emme ennättäneet aloittaa ulkoilua ennen pakkasien alkamista joulukuussa. Nyt alkaa hieman lauhtua ja toiveissa on pieni tutustumismatka ulkoilmaan. Tätä varten koppasin Ukolle vadillisen lunta ihmeteltäväksi ja kyllähän se tassu vatia hämmensi tovin verran. Valjaiden kanssa liikkuminen sisätiloissa ei tosin ole kovinkaan luonnollista. Toivottavasti ulkoilman ihmeet saavat valjaat unohtumaan ja pääsemme edes muutaman tassullisen eteenpäin.

Mitä ihmettä...?

Ukko on huomannut, että blogissa on käynyt lukijoita jo odottaa kovasti puumerkkejä vierailijoilta!

Pakkaspinteessä

Paukkupakkaset ovat jatkuneet kiitettävän kauan ja ainakin kirjurin mielestä voisivat jo loppua. Elämä on keskittynyt sisätiloihin ja neliöt alkavat käydä ahtaiksi. Odotamme kovasti lauhoja kelejä, jotta Ukkokin pääsisi kokeilemaan ulkoilun riemuja. Tällä hetkellä herraa pitää leikittää kovasti, jotta aika ei kävisi pitkäksi. Ukko ei ole lainkaan aktiivinen leikkimään itsekseen. Leikkimiseksi ei siis lasketa jo aiemmin mainittua verhokiipeilyä jota vieläkin kokeillaan etenkin kirjurin ollessa aamupalalla. Huiska on ykkönen ja muut liikuteltavat lelut. Harvoin Ukko jahtaa palloja tai leikkihiiriä. Eilen pieni tovi vierähti paperikassiin piilotetun lelun pyydystykseen, mutta esimerkiksi piilotetut raksut eivä kiinnosta lainkaan.

Kuka heiluttaisi huiskaa...

Myös ruokapuolella ollaan taas vähän nirsoja. Jostain syystä sydän ei kelpaa vaikka se kuukausi sitten hävisi aina hetkessä. Yök listalla on myös lohi. Pontevasti käydään kaapimassa lautasen päälle kun huomataan mitä evästä on tarjolla. Eilen annoin kanasuikaleita jotka hävisivät hetkessä. No, hyvä että edes ne kelpaa.

Paluu arkeen

Huoh, tänään Ukko pääsee nauttimaan kissanpäivistä kotona, sillä muu perhe häipyi viikon tauon jälkeen töihin ja hoitoon. Viime viikkona kotosalla on kyllä ollut seuraa, mutta leikittäjät ovat olleet sairaina ja täpläturkin huomioiminen on jäänyt hieman normaalia vähemmälle. Tästähän kirjuri on viime päivinä saanut 'nauttia' sillä Ukko on esittänyt uusimmat huvinsa. Ykkössijalla on verhoonkiipeily. Tähän löytyy kaksi suosikkiverhoa joista toinen pysyy nätisti tangossa ja sitä myöten voi kiivetä lähes kattoon asti. Tietty sillä edellytyksellä, että kukaan ei ole kieltämässä. Toinen suosikeista on hieman hankalampi, sillä se on kiinnitetty tarranauhalla ja rapsahtaa alas jos yrittää bengalikiikkua.

Ruoka maistui Ukolle viikon ajan aivan huimasti, mutta nyt onneksi ollaan päästy lähemmäs normaalia kulutusta. Raksutkin ovat ihme ja kumma alkaneet kelvata. Sen sijaan toisinaan annetusta märkäpussista häviää ensin soossi ja palat jää kuivumaan lautaselle josta sitten myöhemmin, kun muuta ei heru, ne käydään napsimassa. Kieli ja sydän ovat Ukon suosikkeja, jauhelihaan ei juurikaan kosketa.

Parempaan päin

Helpotuksen huokaus. Ukko on jo lähes toipunut. Tänä aamuna minua odotti erittäin nälkäinen täpläturkki joka VAATI saada ruokaa. Kana oli eilen ainoa ruoka mikä kelpasi ja sitä toki oli tänäänkin tarjolla. Hyvällä ruokahalulla hävisi kanat parempiin suihin. Pitää vielä hieman säännöstellä annoskokoa ja antaa evästä vähän mutta usein. Hiekkalaatikkoon jätettävissä terveisissä on vielä petrattavaa sillä väri ja haju ei miellytä laatikon siivoojaa. Olettaisin tämän olevan antibioottikuurin aikaansaannosta ja maitohappobakteereiden annostelua lienee syytä jatkaa. Ukko taisi olla hyvin janoinen eilen illalla sillä saunareissun jälkeen suihkuun jäi kolmen litran sangollinen vettä josta herra päättäväisesti kävi juomassa pitkän tovin. Oma vesiastia ei ollut kelvannut. Pitänee hankkia kissaparalle ihan oma juomasanko :)

Sairaana

Ukko raasu on sairaana. Tiistaina ei maistunut enää eväs samaan tahtiin kuin aiemmin ja syöminen oli vaikean näköistä. Keskiviikkona ei syöty enää lainkaan eikä vesikään kelvannut. Lisäksi oireiltiin ripulilla ja oksennuksella. Onneksi yleisvointi oli kuitenkin hyvä. Yritimme lääkitä potilasta Nutri-plus geelillä ja antamalla vettä ruiskulla. Vointi oli kuitenkin torstaina sen verran kehno, että lähdimme eläinlääkärin pakeille. Jostain syystä ko ammattikunta oli erittäin hyvin työllistetty, mutta onneksi mahduimme vastaanotolle. Veriarvot kertoivat lievästä tulehduksesta ja kuivumisesta. Nestettä nahan alle, pahoinvointilääkettä, antibioottia, parafiiniöljyä ja pakkoruokintaa. Viimeinen edellä mainituista ei todellakaan ole kivaa puuhaa.

Onneksi hoito taitaa tepsiä, sillä tänään Ukko oli jo selvästi pirteämpi, mutta ruoka ei vielä maistunut. Hieman kuitenkin nuuhkittiin jo märkkäruokapussia joten eiköhän tässä olla parempaan päin menossa.

Syyllinen tähän soppaan taitaa olla näppiksen takana sillä meillä oli pari viikkoa sitten leikkokimppu jossa oli hyvin ohuita heiniä mukana. Ukko pari kertaa kävi kimppua kurkkaamassa ja nostin sen sitten pois kun huomasin kiinnostavan liikaa. Ilmeisesti kuitenkin liian myöhään sillä eräässä oksennuksessa oli mukana heinän pala joka vahvasti näyttää samalta kuin kimpussa olleet heinät. Toinen vaihtoehto on puukorissa mahdollisesti ollut heinänkorsi. Pitkään on korsi masussa pyörinyt, mutta toisaalta se selittäisi myös satunnaiset löysät ulosteet viimeisten parin viikon aikana. Toivottavasti tämä olisi nyt tässä. Omistaja ainakin on ottanut opikseen.

Toivottavasti elämän normalisoiduttua olisi myös uusia kuviakin laittaa...

Ensikertalaiset TICA-maailmassa

Läksimme Ukon kasvattajan houkuttelemina kokeilemaan millaista on touhu kissanäyttelyssä. Suuntasimme siis Lahteen FINTICAtin Snow Show-näyttelyyn. Ukko on täysin ensikertalainen ja kirjurikin on kerran tainnut käydä näyttelyssä nenäänsä näyttämässä. Eli käytännön kokemusta meillä ei ollut. Teoriaopintoja suoritimme joulunpyhien aikaan, mutta paljon jäi epäselviä asioita.

Oman mausteensa päivään toi rapsakka pakkanen joka matkalla oli parhaimmillaan -31 astetta. Ja jotta matkalta ei puuttunut jännitystä niin teki auto stopin Lusiin ja tipalle meni, että taksi ennätti Lahteen yhdeksäksi.

Perille kuitenkin päästin ja Ukko pääsi sisustettuun häkkiinsä lepäilemään ennen koitosta. Pikaisesti tutustumaan paikkaan ja ohjelmaan ja siihen miten homma käytännössä toimii. Pian päästiin jyvälle ja ei kun odottelemaan omaa vuoroa. Päivän aikana kävimme arvostelussa neljä kertaa ja ensikertalaisiksi saaliimme oli oikein tyydyttävä, neljä hienoa ruusuketta kotiinviemisiksi. Harmittavasti neljäs ruusuke on mallia 'näkymätön' sillä ne olivat loppuneet viime hetken osallistujien suuren määrän vuoksi. Ukko oli kahdesti lyhytkarvaisten pentujen  neljäs, kaikkien pentujen viides ja kahdeksas. Bengalipennuista Ukko oli vaihtelevasti toinen tai kolmas. Ensi kerralla pitää olla viisaampi ja pyrkiä kirjaamaan tuloksia tarkemmin ylös.

Raskas päivä sai kuitenkin onnellisen lopun sillä naapurihäkin omistaja kuuli matkaamme kohdanneet automurheet ja pystyi tarjoamaan meille paluukyydin. Suuri kiitos siitä hänelle!

Tässä ruusukesaalis ja -saalistaja :)