Matkasimme huhtikuun alussa naukukonsertin tuudittamina Riihimäelle TICA-näyttelyyn. Menomatka oli sangen hermoja raastava tuon naukumisen suhteen. Hiljaisen hetken pituus mitattiin valotolpissa ja kahteen ja puoleen tuntiin pisin hiljainen hetki kesti kaksi valotolpan väliä. Ei, emme ajaneet neljääkymppiä...
Itse näyttelyssä Ukko ei oikein pitänyt muista kilpailijoista eikä tuomarihäkistä eikä oikein tuomaripöydästäkään. Tästä voikin jo vähän päätellä, ettei menestystäkään tullut ihan samaan malliin kuin ensimmäisessä näyttelyssämme. Toki silloin oltiin pentusarjassa ja nyt kastraateissa. Oltiin sentään kahden tuomarin mielestä bengalikastraattien kolmansia. Tyttöjen harmiksi ei tullut yhtään ruusuketta kotiinviemisiksi.
Pitää kyllä harkita tuota näyttelytouhua ja sen mielekkyyttä Ukolle. Menomatka sentään taittui hieman hiljemmissä merkeissä...
Kevään tulo on tarjonnut mahdollisuuksia ulkoiluun ja tässä muutamia otoksia lumesta lumessa. Ihan pitää herran sirristellä silmiään kun häikäisee :)
Ainoa sula paikka lumen keskellä?
Kevättä ilmassa?
