Viilenneet ilmat ovat saaneet kissaystävämme viihtymään ulkosalla normaalia enemmän. Päivärutiineihin kuuluu siis heti herättyä ulkoilutuokio. Tänään herralla tuntui olevan vaikeuksia päättää ollako sisällä vai ulkona kun kummallakin puolella ovea piti vain mouruta. No, koska kirjuri oli lievästä flunssasta johtuen täysin vietävissä kuului aamuun neljä (4) ulkoilutuokiota. Ulkoilu ennen kello kuuttaa tuntuu olevan todella jännää kaiketi sen takia kun on vielä hämärää. Liekkö siellä juossut pieniä vihreitä miehiä vai takametsän jänö, mutta Ukon häntä oli jälleen kerran muhkea kuin mikä. Harmi vaan kun kamera ei muistunut mieleen siinä vaiheessa...
Viime viikonloppuna Ukko sai toisen hiirisaaliinsa. Ensimmäisestä löysin vain itse saaliin, mutta tämä toinen kerta tallentui jopa digimuotoon. Talomme ympärillä siis liikkuu varomattomia siimahäntiä. Ukolla on seitsemän metrin flexi kiinnitettynä terassin tolppaan, joten kyllä niillä hiirulaisilla ihan hyvät pakenemismahdollisuudet ovat. Lienee turha mainita, että sisälle tulo kesken jahdin aiheutti melkoisen protestoinnin. Onneksi viesti ymmärrettiin ja niinpä täpläturkki sai viettää vielä pitkän tovin jahdissa. Sen päätyttyä maistuikin pitkät unoset.
Saalis ja saalistaja
Syyskuussa oli vuosittaisen rokotuksen vuoro ja Ukko kävi reippaana kastraattina ottamassa Pure-Vax piiikin nahkaansa. Samaiselle viikolle herra järjesti myös puuhaa itselleen ja mietittävää kirjurille. Ukolla on nykyisin pesäpaikka kodinhoitohuoneen komeron päällä. Eräänä aamuna minulta jäi kissan alusen kulma komeron oven väliin enkä millään viitsinyt vaivautua ottamaan jakkaraa, jotta olisin ylettänyt siirtämään rievun pois. Ukkohan ei ole osoittanut mitään mielenkiintoa kaappien sisältöön tahi ovien aukomiseen, joten en uskonut tilanteesta tulevan harmia. Illalla siellä sitten odotti villalankakerät lattialla levällään ja puoliksi järsitty puikkokotelo. Huoh... Kuinka ollakaan muutama päivä moisen aktiviteetin jälkeen alkoi ripulointi ja olin aivan varma, että suolitukos vähintään tulossa. Annettiin parafiiniöljyä, kevyemmin ruokaa jne. Rokotuspäivänä vointi oli jo lähes normaali joten mysteeriksi jäi oliko lankoja syöty vai ei. Vahingosta viisastuneena pakkailin osan langoista pusseihin ja pahvilaatikkoon. Homma jäi kuitenkin vähän vaiheeseen ja niinpä nokkela bengali huomasi tilaisuutensa tulleen ja seuraavan päivän aikana oli sulloutunut laatikkoon, penkonut pussit muiden tavaroiden seasta, raadellut pussit auki ja paloitellut villalankaa lattialle. Huoh ja huoh... tässä on siis taas saanut pitää kirjaa herran hiekkalaatikkotuotoksista.
En minä niitä lankoja ottanut....
