Ukko 2 v

Kalenterissa oli kyllä merkintä herran merkkipäivästä, mutta kovin oli mitättömät bileet. Tarjoilu oli ala-arvoista purkkimuonaa, ei viihdytyspalvelua, ei juoksulenkkiä. Hmph...  
Onneksi päivänsankari ei tehnyt moisista puutteista suurta numeroa vaan tyytyi osaansa.  Kesän myötä ulkoilua tulee päivän mittaan sen verran mukavasti, että sisällä voikin sitten ottaa lokoisasti. Ja näillä helteillä myös ulkona...

Ukko 2 v

Päivissä on nykyisin selvät rytmit ja jopa hiekkalaatikkovierailutkin voi aika hyvin ennalta arvata. Aamulla aina ennen ulkoilua on käytävä laatikolla. Eilen illalla kuitenkin meinasi käydä köpelösti. Ukko naukui sisällä oudosti ja ihmettelin mikä on vialla. Moukuna vaan jatkui ja totesinkin Ukolle että menepäs nyt sinne hiekkalaatikolle jo. Siinä vaiheessa muistin, että hups, laatikkohan unohtuikin terassille ja kissa mouruaa keittiössä. No, tilanne ratkesi kun laatikko nostettiin sisälle. Aioin putsata laatikon heti, mutta huomasin, että Ukko pörrää levottomasti pesuvadin ympärillä ja yrittää änkäytyä pesuvatiin istumaan. Outoa... ?

Ei suinkaan, koska en ollut ennättänyt lennossa putsaamaan laatikkoa ei herra voinut mennä pisuttelemaan pahanhajuiselle laatikolleen vaan yritti hoitaa homman pesuvatiin... :D

Pörriäinen kiikarissa

Kesän suunnitelmissa Ukolla on näyttelyviikonloppu Siilinjärvellä, mökkeilyä kaikessa rauhassa, loikoilua kotosalla ja luonnon ihmeiden tutkiskelua pihamaalla. Ukko toivottaa lukijoilleen lämpöisiä kesäkelejä ja palailee taas jossain vaiheessa.

"...bengali kantaa häntää matalalla..."   jepjep...

Premior

Ukon ja etenkin kirjurin talvihorros alkaa näyttää loppumisen merkkejä ja aloitimme kevään odotuksen käymällä Jyväskylässä Kes-Kis:n näyttelyssä. Ukollahan oli plakkarissa jo kaksi CAP sertiä joten sitä kolmatta oltiin hakemassa.  Ja kuten kuva kertoo se myös saatiin. Sohvalla köllöttelee nyt Premior 'Big Boy' kuten Lotte Borch seteliin oli kirjoittanut. Osa hieroglyfeistä jäi kyllä selvittämättä, mutta Lotte kyllä piti Ukosta ja niinpä olimme TP-valinnoissa joihin tiemme kuitenkin sitten tyssäsi. Ukko oli ennen näyttelyä mukamas hoikistuskuurilla, mutta toivottua lopputulosta emme saaneet. Sen verran tiuhaan sai kirjuri tuta nälkäisen bengalin kynnen pohkeessaan, että hyväksyi tilanteen. Talvihorrokseehan on myös kuulunut pakkaset ja lähes olematon ulkoilu. Leikkikään ei ole hirveästi maistunut joten syömiseksi ja nukkumiseksi on Ukon elo mennyt.

'Big Boy'

 

Aiemmin näyttelymatkoilla Ukko on ollut hyvinkin puheliaana, mutta nyt onneksi mataknteko sujui huomattavasti leppoisemmissa tunnelmissa. Näyttelyhäkki oli niin rakas paikka, ettei sieltä olisi millään voinut tulla ulos. Verhot oli aivan pakko yrittää raastaa mukaan. Tuomaripöydälle oli sangen pitkä matka häkiltä, joten mietin pitkään mennäkö kopan kanssa vai kissa sylissä. Ukkohan ei viihdy sylissä eikä tule vapaaehtoisesti syliin, joten sylivaihtoehdossakin oli omat riskinsä. Onneksi vieras ympäristö ja pieni liikkeessä pysyminen sai herran pysymään rauhallisena ja pitkähkö odotus ennen arvosteluun pääsyä sujui kommelluksitta. Tuomaripöydältä tosin herra olisi halunnut lähteä hyvinkin pikaisesti pois.

Kokonaisuutena näyttely meni ihan kivasti, ehkä tämä tästä jatkuu kunnes etenemisen blokkaa ulkomailta hankittava serti. Matkustus kun ei ole kirjurinkaan lempipuuhaa.

Ukko toivottaa lukijoilleen aurinkoisia kevätkelejä ja yrittää raportoida jatkossa hieman useammin...