Ukko 2 v

Kalenterissa oli kyllä merkintä herran merkkipäivästä, mutta kovin oli mitättömät bileet. Tarjoilu oli ala-arvoista purkkimuonaa, ei viihdytyspalvelua, ei juoksulenkkiä. Hmph...  
Onneksi päivänsankari ei tehnyt moisista puutteista suurta numeroa vaan tyytyi osaansa.  Kesän myötä ulkoilua tulee päivän mittaan sen verran mukavasti, että sisällä voikin sitten ottaa lokoisasti. Ja näillä helteillä myös ulkona...

Ukko 2 v

Päivissä on nykyisin selvät rytmit ja jopa hiekkalaatikkovierailutkin voi aika hyvin ennalta arvata. Aamulla aina ennen ulkoilua on käytävä laatikolla. Eilen illalla kuitenkin meinasi käydä köpelösti. Ukko naukui sisällä oudosti ja ihmettelin mikä on vialla. Moukuna vaan jatkui ja totesinkin Ukolle että menepäs nyt sinne hiekkalaatikolle jo. Siinä vaiheessa muistin, että hups, laatikkohan unohtuikin terassille ja kissa mouruaa keittiössä. No, tilanne ratkesi kun laatikko nostettiin sisälle. Aioin putsata laatikon heti, mutta huomasin, että Ukko pörrää levottomasti pesuvadin ympärillä ja yrittää änkäytyä pesuvatiin istumaan. Outoa... ?

Ei suinkaan, koska en ollut ennättänyt lennossa putsaamaan laatikkoa ei herra voinut mennä pisuttelemaan pahanhajuiselle laatikolleen vaan yritti hoitaa homman pesuvatiin... :D

Pörriäinen kiikarissa

Kesän suunnitelmissa Ukolla on näyttelyviikonloppu Siilinjärvellä, mökkeilyä kaikessa rauhassa, loikoilua kotosalla ja luonnon ihmeiden tutkiskelua pihamaalla. Ukko toivottaa lukijoilleen lämpöisiä kesäkelejä ja palailee taas jossain vaiheessa.

"...bengali kantaa häntää matalalla..."   jepjep...

Premior

Ukon ja etenkin kirjurin talvihorros alkaa näyttää loppumisen merkkejä ja aloitimme kevään odotuksen käymällä Jyväskylässä Kes-Kis:n näyttelyssä. Ukollahan oli plakkarissa jo kaksi CAP sertiä joten sitä kolmatta oltiin hakemassa.  Ja kuten kuva kertoo se myös saatiin. Sohvalla köllöttelee nyt Premior 'Big Boy' kuten Lotte Borch seteliin oli kirjoittanut. Osa hieroglyfeistä jäi kyllä selvittämättä, mutta Lotte kyllä piti Ukosta ja niinpä olimme TP-valinnoissa joihin tiemme kuitenkin sitten tyssäsi. Ukko oli ennen näyttelyä mukamas hoikistuskuurilla, mutta toivottua lopputulosta emme saaneet. Sen verran tiuhaan sai kirjuri tuta nälkäisen bengalin kynnen pohkeessaan, että hyväksyi tilanteen. Talvihorrokseehan on myös kuulunut pakkaset ja lähes olematon ulkoilu. Leikkikään ei ole hirveästi maistunut joten syömiseksi ja nukkumiseksi on Ukon elo mennyt.

'Big Boy'

 

Aiemmin näyttelymatkoilla Ukko on ollut hyvinkin puheliaana, mutta nyt onneksi mataknteko sujui huomattavasti leppoisemmissa tunnelmissa. Näyttelyhäkki oli niin rakas paikka, ettei sieltä olisi millään voinut tulla ulos. Verhot oli aivan pakko yrittää raastaa mukaan. Tuomaripöydälle oli sangen pitkä matka häkiltä, joten mietin pitkään mennäkö kopan kanssa vai kissa sylissä. Ukkohan ei viihdy sylissä eikä tule vapaaehtoisesti syliin, joten sylivaihtoehdossakin oli omat riskinsä. Onneksi vieras ympäristö ja pieni liikkeessä pysyminen sai herran pysymään rauhallisena ja pitkähkö odotus ennen arvosteluun pääsyä sujui kommelluksitta. Tuomaripöydältä tosin herra olisi halunnut lähteä hyvinkin pikaisesti pois.

Kokonaisuutena näyttely meni ihan kivasti, ehkä tämä tästä jatkuu kunnes etenemisen blokkaa ulkomailta hankittava serti. Matkustus kun ei ole kirjurinkaan lempipuuhaa.

Ukko toivottaa lukijoilleen aurinkoisia kevätkelejä ja yrittää raportoida jatkossa hieman useammin...

Esittelynäyttelyssä

Ukon syksy on kulunut arkiaskareissa, joten blogissakin on ollut hiljaista. Nyt kuitenkin tapahtui. Viime viikonloppuna olimme Pieksämäellä Itä-Suomen Rotukissayhdistyksen järjestämässä esittelynäyttelyssä. Näyttelyyn ilmoittautuminen meni aika viime tippaan kun olin siinä uskossa, ettei näillä kulmilla ole mitään aktiviteettiä pitkään aikaan. Onneksi työpaikkalla sattui olemaan muitakin kissa-aktiiveja, joten tieto saavutti Ukonkin.


Pikainen silmäys täpläturkkiin kuitenkin paljasti totuuden eli kissarukka oli syötetty aavistuksen pulskaan kuntoon. Harkitsin jo kotiin jäämistä, mutta 'Mummin' kannustavien kommenttien myötä ilmoitin Ukon mukaan. Tavoitteenamme oli lähteä hakemaan siedätyshoitoa helmikuista Jyväskylän näyttelyä silmälläpitäen.


Kiva määrä eri rotuisia kisuja oli tullut paikalle ja olihan siellä 'Mummin' ihanat pikku bengalit. Voi kuinka ne olivatkaan söpöisiä. Olimme Ukon kanssa ensikertalaisia esittelynäytttelyssä ja oletin päivän olevan suht rauhallinen, mutta aika väärässä olin. Ukon häkillä kävi tasaiseen tahtiin katselijoita ja kyselijöitä ja yritin heille parhaani mukaan vastailla. Kovasti kuulimme ihastuneita kommentteja. Ukkoa stressasi alkuun hälinä ja hermostuksissaan herra yritti tuhota näyttelyverhojaan joihin olin joutunut muutaman napin laittamaan. Onneksi olin käyttänyt bengalinpitävää tikkausta niin napit jäivät vielä paikoilleenkin. Rotuesittelyjen aikana Ukko selvästikin kärsi jostain äänestä koska se yritti piiloutua pehmikkeiden alle ja minun käden suojaan ja ihan mihin vaan. Onneksi tilanne rauhoittui ja loppu päivän Ukko jaksoi pötkötellä rauhallisesti häkin takanurkassa. Päivän toisessa rotuesittelyssä käsissä oli jo hieman vapautuneempi katti ja kenties siitä johtuen saimme kotiin viemisiksi hienon pokaalin jossa kaiverrettuna YLEISÖN SUOSIKKIKISSA. Olipa mukava yllätys :)


Harmittavasti kuvasaaliimme on täysin tärähtänyttä ja siten julkaisukevotonta. Lähdenkin tästä ilmoittamaan itseni valokuvauskurssille ja isännän otan mukaan... ;)

Hiirijahti ja lankavahti

Viilenneet ilmat ovat saaneet kissaystävämme viihtymään ulkosalla normaalia enemmän. Päivärutiineihin kuuluu siis heti herättyä ulkoilutuokio. Tänään herralla tuntui olevan vaikeuksia päättää ollako sisällä vai ulkona kun kummallakin puolella ovea piti vain mouruta. No, koska kirjuri oli lievästä flunssasta johtuen täysin vietävissä kuului aamuun neljä (4) ulkoilutuokiota. Ulkoilu ennen kello kuuttaa tuntuu olevan todella jännää kaiketi sen takia kun on vielä hämärää. Liekkö siellä juossut pieniä vihreitä miehiä vai takametsän jänö, mutta Ukon häntä oli jälleen kerran muhkea kuin mikä. Harmi vaan kun kamera ei muistunut mieleen siinä vaiheessa...

Viime viikonloppuna Ukko sai toisen hiirisaaliinsa. Ensimmäisestä löysin vain itse saaliin, mutta tämä toinen kerta tallentui jopa digimuotoon. Talomme ympärillä siis liikkuu varomattomia siimahäntiä. Ukolla on seitsemän metrin flexi kiinnitettynä terassin tolppaan, joten kyllä niillä hiirulaisilla ihan hyvät pakenemismahdollisuudet ovat. Lienee turha mainita, että sisälle tulo kesken jahdin aiheutti melkoisen protestoinnin. Onneksi viesti ymmärrettiin ja niinpä täpläturkki sai viettää vielä pitkän tovin jahdissa. Sen päätyttyä maistuikin pitkät unoset.

Saalis ja saalistaja

Syyskuussa oli vuosittaisen rokotuksen vuoro ja Ukko kävi reippaana kastraattina ottamassa Pure-Vax piiikin nahkaansa. Samaiselle viikolle herra järjesti myös puuhaa itselleen ja mietittävää kirjurille. Ukolla on nykyisin pesäpaikka kodinhoitohuoneen komeron päällä. Eräänä aamuna minulta jäi kissan alusen kulma komeron oven väliin enkä millään viitsinyt vaivautua ottamaan jakkaraa, jotta olisin ylettänyt siirtämään rievun pois. Ukkohan ei ole osoittanut mitään mielenkiintoa kaappien sisältöön tahi ovien aukomiseen, joten en uskonut tilanteesta tulevan harmia. Illalla siellä sitten odotti villalankakerät lattialla levällään ja puoliksi järsitty puikkokotelo. Huoh... Kuinka ollakaan muutama päivä moisen aktiviteetin jälkeen alkoi ripulointi ja olin aivan varma, että suolitukos vähintään tulossa. Annettiin parafiiniöljyä, kevyemmin ruokaa jne. Rokotuspäivänä vointi oli jo lähes normaali joten mysteeriksi jäi oliko lankoja syöty vai ei. Vahingosta viisastuneena pakkailin osan langoista pusseihin ja pahvilaatikkoon. Homma jäi kuitenkin vähän vaiheeseen ja niinpä nokkela bengali huomasi tilaisuutensa tulleen ja seuraavan päivän aikana oli sulloutunut laatikkoon, penkonut pussit muiden tavaroiden seasta, raadellut pussit auki ja paloitellut villalankaa lattialle. Huoh ja huoh... tässä on siis taas saanut pitää kirjaa herran hiekkalaatikkotuotoksista.

En minä niitä lankoja ottanut....

Täällä taas

Ukko on lomaillut ja kirjuri myös. Tosin loma loppui jo kauan aikaa sitten. En vain ole saanut aikaiseksi tarinoida mitään. Tarkoitus oli tarinoida jo juhannuksen jälkeen, mutta kiireet painoivat päälle ja loma myös. Viime kerralla lupasin myös tarinaa Ukon venematkasta, mutta palataan siihen kuitenkin vähän  myöhemmin.

Kesä oli Ukon mieleen. Sai ulkoilla paljon, jahdata pörriäsiä, pääsi mökkeilemään, sai nukkua kirjurin kainalossa...vaikka vallan mitä kivaa.

Eräänä päivänä autotalliin lennähti pikkulintu joka ohjausyrityksistämme huolimatta ei löytänyt tietään luontoon vaan jäi pörräämään varastohuoneeseen ja piiloutui sinne niin ettei sitä edes löydetty. Ukko ohjattiin hommiin etsimään piiloutuja ja eipä mennyt kauaakaan kun lintu pyrähti esiin romujen takaa ja pienen painostuksen alla löytyi se uloskäyntikin viimein.

Kesän helteet olivat ajoittain tukalia Ukollekin. Kesämökillä ei ollutkaan mukavaa viilennyskonetta, joten Ukko kellotteli yhden päivän täysin sisätiloissa, lattialla ja paras asento oli selällään käpälät kohti kattoa. Tässä huonolaatuinen kuva malliksi siitä miten kotona voi rentoutua.

Kroohhh, pyyyhhhhh

Vesi ei Ukkoa uimismielessä kiinnostanut vaikka vähän sitä tarjottelin. Ainoastaan ahventa oli kiva vähän jahdata kun se sangossa uiskenteli.

Nyt kun ulkolämpötila on ainakin aamusta jo lähes pakkaslukemissa on aamu-ulkoilu lyhentynyt lähes olemattomiin. Hetken ajan siellä viihdytään, mutta sitten alkaa kovaääninen nau-unta takaisin sisälle. Sisällä sitten juostaan ja ravataan kuin olisi suurempikin hätä. Sohvat, matot ja parketti saavat kyytiä. Siinä ohessa pitää vielä kertoa yölliset kuulumiset ja ääntä ei tässäkään vaiheessa säästellä.

Ukon teollisen muonan varastot ovat päässet hupenemaan, joten taidan tästä siirtyä ostoksille. Ukkohan syö pääasiassa tuoretta lihaa, mutta joskus joutuu tyytymään valmissapuskoihinkin. Itseasiassa pieni diettikään ei olisi pahitteeksi sillä viime näyttelyssä taisi tuomari mainita 'hyvästä keittiöstä'...

Mökkikissa

Synttärit ja näytelmät

Onnea Ukko!

Ukolla oli syntymäpäivä 8.6 ja herran ensimmäinen vuosi on nyt temmelletty. Emme juhlineet merkkipäivää mitenkään erikoisesti vaikka Ukko kyllä puunasikin itseään juhlakuntoon. Herkulliset kanafileet saivat kelvata juhla-ateriaksi. Ukon rauhallisuus on tullut nyt enemmän esille vaikka hepulihetkiäkin toisinaan esiintyy. Valoisat aamut ovat tuoneet mukanaan liian aikaiset heräämiset jotka poikivat äänekkään lystinpidon. Herra on nimittäin keksinyt, että isäntäväen saa sangen tehokkaasti hereille kun työntää pikkuihmisen pottaa pitkin kylpyhuoneen laattalattiaa. Ääni on hyvin herättävä. Onneksi potta on siirrettävissä pois yön ajaksi....jos vaan joku muistaa sen tehdä.

 Puhdasta tulee...

Viime viikonloppuna kokeilimme Fife-näyttelyä ISROK:n Siilinjärven näyttelyssä. Ihanan lähellä ja tosi sujuvasti toimi järjestelyt. Ukkoa tuomaroivat Martti Peltonen ja Charles Spijker. Tuloksena oli molemmilta EX1 CAP ja molemmat pyysivät vielä TP-valintoihin. Siellä vastassa oli upeita kissoja, joten meidän eteneminen tyssäsi. Näyttelyt ovat ihan kivoja, mutta nyt aika kävi kyllä pitkäksi iltapäivällä. Ukko onneksi osasi jo sunnuntaina rentoutua sen verran, että nukkui tai torkkui häkissään. Matkantekoa protestoitiin perinteisin naukumisin...

Kotona on paras olla...

Pian Ukkoa odottaa ensimmäinen venematka, mutta siitä kuulemme ensi kerralla...

Pihalla ja hyllytettynä

Ukko on ollut sangen touhukkaana viime aikoina. Joka päivä ohjelmassa on ainakin ulkoilua. Lähinnä Ukko ulkoilee narun päässä valvovien silmien alla, mutta hieman vaihtelua ulkoiluun saa myös lasten trampoliinilla. Siellä on kiva jahdata pikku ötököitä ilman valjaiden ahdistusta. Onneksi  Ukko ei ole vielä niin tylsistynyt tramppikseen että olisi kiipeillyt verkoa myöten vapauteen. 

Nyt tarkkana....

Kerran on Ukko onnistunut karkaamaan. Kurkkasin herran ulkoilupisteeseen ja huomasin, että narunpää vaan näkyy. Ei valjaita, ei kissaa ja narussa oleva lukkokin aivan ehjä.  Pikainen silmäys pihamaalle ja siellähän herra oli kymmenen metrin päässä maistelemassa herkullista heinää. Risulla leikittämällä karkulainen saatiin napattua sukkelaan talteen. Valjaat olivat ehjät ja ihan normaalisti päällä, mutta tarkempi tutkimus kertoi D-renkaan pettäneen Kesomaista.

Sinisilmä

 

Eilen Ukko sai kunnon hepulin pitkästä aikaa. Rallia pitkin taloa riitti tovi, mutta lopulta ralli sai nolon lopun kun herra säntäsi kiipeilypuunsa pilvilinnaan ja loikkaisi katon rajaan kaapin päälle. Uusi aluevaltaus ja olihan siellä kiva tassutella ja tutkia uusia pölykoiria. Alastulon kanssa vaan olikin vähän hankaluuksia. Varmaankin Ukko olisi, aikansa ihmeteltyään, rohkaistunut hyppäämään, mutta pelastimme hänet ennen lähtöämme ulkohommiin. Saas nähdä oliko tämä satunnainen vierailu hyllylle vai nähdäänkö näitä useamminkin.

 

 

Niin lähellä, mutta niin kaukana