Pakkaspinteessä

Paukkupakkaset ovat jatkuneet kiitettävän kauan ja ainakin kirjurin mielestä voisivat jo loppua. Elämä on keskittynyt sisätiloihin ja neliöt alkavat käydä ahtaiksi. Odotamme kovasti lauhoja kelejä, jotta Ukkokin pääsisi kokeilemaan ulkoilun riemuja. Tällä hetkellä herraa pitää leikittää kovasti, jotta aika ei kävisi pitkäksi. Ukko ei ole lainkaan aktiivinen leikkimään itsekseen. Leikkimiseksi ei siis lasketa jo aiemmin mainittua verhokiipeilyä jota vieläkin kokeillaan etenkin kirjurin ollessa aamupalalla. Huiska on ykkönen ja muut liikuteltavat lelut. Harvoin Ukko jahtaa palloja tai leikkihiiriä. Eilen pieni tovi vierähti paperikassiin piilotetun lelun pyydystykseen, mutta esimerkiksi piilotetut raksut eivä kiinnosta lainkaan.

Kuka heiluttaisi huiskaa...

Myös ruokapuolella ollaan taas vähän nirsoja. Jostain syystä sydän ei kelpaa vaikka se kuukausi sitten hävisi aina hetkessä. Yök listalla on myös lohi. Pontevasti käydään kaapimassa lautasen päälle kun huomataan mitä evästä on tarjolla. Eilen annoin kanasuikaleita jotka hävisivät hetkessä. No, hyvä että edes ne kelpaa.

Paluu arkeen

Huoh, tänään Ukko pääsee nauttimaan kissanpäivistä kotona, sillä muu perhe häipyi viikon tauon jälkeen töihin ja hoitoon. Viime viikkona kotosalla on kyllä ollut seuraa, mutta leikittäjät ovat olleet sairaina ja täpläturkin huomioiminen on jäänyt hieman normaalia vähemmälle. Tästähän kirjuri on viime päivinä saanut 'nauttia' sillä Ukko on esittänyt uusimmat huvinsa. Ykkössijalla on verhoonkiipeily. Tähän löytyy kaksi suosikkiverhoa joista toinen pysyy nätisti tangossa ja sitä myöten voi kiivetä lähes kattoon asti. Tietty sillä edellytyksellä, että kukaan ei ole kieltämässä. Toinen suosikeista on hieman hankalampi, sillä se on kiinnitetty tarranauhalla ja rapsahtaa alas jos yrittää bengalikiikkua.

Ruoka maistui Ukolle viikon ajan aivan huimasti, mutta nyt onneksi ollaan päästy lähemmäs normaalia kulutusta. Raksutkin ovat ihme ja kumma alkaneet kelvata. Sen sijaan toisinaan annetusta märkäpussista häviää ensin soossi ja palat jää kuivumaan lautaselle josta sitten myöhemmin, kun muuta ei heru, ne käydään napsimassa. Kieli ja sydän ovat Ukon suosikkeja, jauhelihaan ei juurikaan kosketa.

Parempaan päin

Helpotuksen huokaus. Ukko on jo lähes toipunut. Tänä aamuna minua odotti erittäin nälkäinen täpläturkki joka VAATI saada ruokaa. Kana oli eilen ainoa ruoka mikä kelpasi ja sitä toki oli tänäänkin tarjolla. Hyvällä ruokahalulla hävisi kanat parempiin suihin. Pitää vielä hieman säännöstellä annoskokoa ja antaa evästä vähän mutta usein. Hiekkalaatikkoon jätettävissä terveisissä on vielä petrattavaa sillä väri ja haju ei miellytä laatikon siivoojaa. Olettaisin tämän olevan antibioottikuurin aikaansaannosta ja maitohappobakteereiden annostelua lienee syytä jatkaa. Ukko taisi olla hyvin janoinen eilen illalla sillä saunareissun jälkeen suihkuun jäi kolmen litran sangollinen vettä josta herra päättäväisesti kävi juomassa pitkän tovin. Oma vesiastia ei ollut kelvannut. Pitänee hankkia kissaparalle ihan oma juomasanko :)

Sairaana

Ukko raasu on sairaana. Tiistaina ei maistunut enää eväs samaan tahtiin kuin aiemmin ja syöminen oli vaikean näköistä. Keskiviikkona ei syöty enää lainkaan eikä vesikään kelvannut. Lisäksi oireiltiin ripulilla ja oksennuksella. Onneksi yleisvointi oli kuitenkin hyvä. Yritimme lääkitä potilasta Nutri-plus geelillä ja antamalla vettä ruiskulla. Vointi oli kuitenkin torstaina sen verran kehno, että lähdimme eläinlääkärin pakeille. Jostain syystä ko ammattikunta oli erittäin hyvin työllistetty, mutta onneksi mahduimme vastaanotolle. Veriarvot kertoivat lievästä tulehduksesta ja kuivumisesta. Nestettä nahan alle, pahoinvointilääkettä, antibioottia, parafiiniöljyä ja pakkoruokintaa. Viimeinen edellä mainituista ei todellakaan ole kivaa puuhaa.

Onneksi hoito taitaa tepsiä, sillä tänään Ukko oli jo selvästi pirteämpi, mutta ruoka ei vielä maistunut. Hieman kuitenkin nuuhkittiin jo märkkäruokapussia joten eiköhän tässä olla parempaan päin menossa.

Syyllinen tähän soppaan taitaa olla näppiksen takana sillä meillä oli pari viikkoa sitten leikkokimppu jossa oli hyvin ohuita heiniä mukana. Ukko pari kertaa kävi kimppua kurkkaamassa ja nostin sen sitten pois kun huomasin kiinnostavan liikaa. Ilmeisesti kuitenkin liian myöhään sillä eräässä oksennuksessa oli mukana heinän pala joka vahvasti näyttää samalta kuin kimpussa olleet heinät. Toinen vaihtoehto on puukorissa mahdollisesti ollut heinänkorsi. Pitkään on korsi masussa pyörinyt, mutta toisaalta se selittäisi myös satunnaiset löysät ulosteet viimeisten parin viikon aikana. Toivottavasti tämä olisi nyt tässä. Omistaja ainakin on ottanut opikseen.

Toivottavasti elämän normalisoiduttua olisi myös uusia kuviakin laittaa...

Ensikertalaiset TICA-maailmassa

Läksimme Ukon kasvattajan houkuttelemina kokeilemaan millaista on touhu kissanäyttelyssä. Suuntasimme siis Lahteen FINTICAtin Snow Show-näyttelyyn. Ukko on täysin ensikertalainen ja kirjurikin on kerran tainnut käydä näyttelyssä nenäänsä näyttämässä. Eli käytännön kokemusta meillä ei ollut. Teoriaopintoja suoritimme joulunpyhien aikaan, mutta paljon jäi epäselviä asioita.

Oman mausteensa päivään toi rapsakka pakkanen joka matkalla oli parhaimmillaan -31 astetta. Ja jotta matkalta ei puuttunut jännitystä niin teki auto stopin Lusiin ja tipalle meni, että taksi ennätti Lahteen yhdeksäksi.

Perille kuitenkin päästin ja Ukko pääsi sisustettuun häkkiinsä lepäilemään ennen koitosta. Pikaisesti tutustumaan paikkaan ja ohjelmaan ja siihen miten homma käytännössä toimii. Pian päästiin jyvälle ja ei kun odottelemaan omaa vuoroa. Päivän aikana kävimme arvostelussa neljä kertaa ja ensikertalaisiksi saaliimme oli oikein tyydyttävä, neljä hienoa ruusuketta kotiinviemisiksi. Harmittavasti neljäs ruusuke on mallia 'näkymätön' sillä ne olivat loppuneet viime hetken osallistujien suuren määrän vuoksi. Ukko oli kahdesti lyhytkarvaisten pentujen  neljäs, kaikkien pentujen viides ja kahdeksas. Bengalipennuista Ukko oli vaihtelevasti toinen tai kolmas. Ensi kerralla pitää olla viisaampi ja pyrkiä kirjaamaan tuloksia tarkemmin ylös.

Raskas päivä sai kuitenkin onnellisen lopun sillä naapurihäkin omistaja kuuli matkaamme kohdanneet automurheet ja pystyi tarjoamaan meille paluukyydin. Suuri kiitos siitä hänelle!

Tässä ruusukesaalis ja -saalistaja :)